de COISA  (polttoaineena löpö,  ranskaksi Lö Bö) takaisin paattisivujen etusivulle

Veneen nimeksi tuli (aivan sattumalta) olo, joka sukeltajalla on etappisyvyydessä kelliessään.

********************************************************************************

19.8.2005

Matkakertomus tämän kesän reissusta on kesken, koitan saada sen piakkoin aikaiseksi. deCoisalla on tänä kesänä ajettu jo yli 250h. Vene on liikkunut niin lännessä kuin idässäkin ja lomareissumme suuntautui Lappeenrantaan ja Viipuriin. Havaittiin, että paatti on neljälle kyllä liian ahdas asua, joten ajatuksissa siintää 4-6 makuupaikalla varustettu puoliplaanari. deCoisa on loistava kumppani kahdelle aikuiselle ja laitan sen myyntiin nyt.

17.6.2005

Vene on kellinyt vedessä toista kuukautta ja kaikkea pientä värkkäämistä on riittänyt kruisailun lisäksi. Korvasin varasvetovoimaisen läppärin vanhalla pöytäkoneella. Vanhus jaksaa ihan hyvin pyörittää karttaohjelmaa, mitään muuta en siihen edes asentanut. Kesä on pikkuhiljaa totta ja viikonloppuristeilyt & arki-iltadyykit pyörähtävät käyntiin. Lisää tuonnempana.

25.4.2005

Voi voi kun tämä päivittäminen on jäänyt vähälle. Koitan taas kerran ryhdistäytyä ja tehdä edes jokusen verran merkintöjä, vene sentään on hengissä ja voi hyvin. deCoisa nousi ylös 13.10 kuljetusliike Karttusen toimesta. Nosturi jaksoi aivan juuri ja juuri kun auto parkkeerattiin niin lähelle venettä kuin mahdollista. Rakensin paatille mielestäni kunnollisen mökin, jota sitten jouduin korjaamaan aika runsaasti molempien talvimyrskyjen jäljiltä. Pressu repeili monesta kohtaa ja se pitänee korjauttaa ensi talveksi. Vahingosta viisastuu tosin, ensi syksynä rakennan majan sellaiseksi, ettei sitä puhku nurin paha susikaan.
Nyt kevään mittaan on pressut purettu ja yhtä jos toista on taas tullut värkättyäkin. Ruiskusuuttimet olivat talvella huollossa Diesel-Otekossa ja nyt ne on sitten oikeasti huollettu. Samalla kun asensin suuttimet paikalleen, vaihdoin suodattimen ja korvasin vanhan vedenerottajan nykyaikaisella, suodattimella varustetulla mallilla, jossa on läpinäkyvä vedenerotuskuppi.
Eikä kevättä ilman sähköhommia. Johtokelojen kanssa ei viitsi enää painia. Asensin keulaan maasähkörasian, ettei johtoihin tarvitsisi enää kompuroida. Siitä vedin (jälleen kerran vitsikkäässä akrobaattiasennossa) johdon 20A automaattilaturilla varustetulle vikavirtasuojalle, josta taas piuhan parille uudelle pistorasialle. Nyt vaihtosähköä on aina saatavana kohtuullisen mukavasti ympäri paattia, oltiin sitten ajossa tahi johdon päässä.

26.8.2004

deCoisalla on tehty muutamia ilta- ja viikonloppusukelluskeikkoja sekä yksi parin viikon lomareissu. Matka sattui ainoaan kahden viikon yhtämittaiseen, tyyneen hellejaksoon tänä kesänä, joten eipä auta valittaa. Matka kohti Ahvenanmaata alkoi parilla pikku murheella. Ensin n. tunnin ajomatkan jälkeen katosi ohjaus. Ei muuta kun 2 hv Yammu sitä varten värkkäämääni telineeseen uimatasolle ja noin yhtä solmua pois väylältä sopivaan yöpaikkaan. Aamulla irrotin peräkammarin paneelit ja paikallistin vian irronneeseen vaijerin kuoren kiinnitykseen. Korjasin vian ja matka jatkui. Seuraavaksi katosi lataus. Tutkin laturia ja totesin, että sökö mikä sökö. Hiili oli katkennut ja rikkonut samalla vähän muutakin. Soitin Hankolaisille autosähkökorjaamoille ja onnistuin löytämään korvaavan laturin. Jääkaappi ym. laitteet virtaa ahnehtien Porkkala-Hanko matka riitti purkamaan 220Ah hupiakun melko tyhjäksi. Hangossa uusi laturi paikalleen ja matka jatkui tästedes ongelmitta. Matka suuntautui Kasnäsin, ja Korpoströmin kautta Bomarsundiin. Sitten Maarianhaminaan ja kotimatka Kökarin, Kallskärin ja Utön kautta pikku hiljaa kohti Espoota. Kuvia matkasta

11.7.2004

Nyt alkaa jumppa olla takana. Pientä hienosäätöä deCoisa vielä kaipaa, mutta peruspaletti on kasassa. Ostin 7" kosketusnäyttö -TFT:n, jonka kiinnitin kojetauluun, jonka vasemmalle puolelle loihdin lisää tilaa Läppärin ei enää tarvitse olla esillä kojelaudasta tilaa viemästä ja ensikokemukset tuosta laitteesta ovat pelkästään positiivisia. No, kirkkauttahan ei ole koskaan liikaa, jos aurinko oikein paistaa. Läppärissä pyörii WIN2000 ja siinä Hannu Säles Oy:n asiallinen vektorikarttaohjelma Uusi Loisto Int.Fi -karttoineen. Logitechin langaton peukalohiiri sopii systeemiin kuin nenä päähän, johtoja ei ole, eikä hiirtä tarvitse liikuttaa. Akut olivat ennen eri puolella venettä. Istutin ne kavereiksi vierekkäin oikeanpuoleiseen tilaan ja värkkäsin akkujen viereen kaksi pääkatkaisijaa. Myös akkulatureita on nyt kaksi, toisen kiinnitin invertterin viereen ja toisen paikkaa vielä mietiskelen. Starttiakku on uusi.  Etsintävalon haitarikumi oli entinen. Hälytinjärjestelmäkin on uusi ja viimeistä huutoa, mutta, siitä en nyt taida laittaa kuvia. Laitoin uuden.Nyt täytyy vielä tehdä yhteenveto kevään askareista veneen hyväksi ja näppäillä muutama foto lisää. Sitten voikin keskittyä kesän viettoon sukellellen Suomenlahdella. 

28.6.2004

Juuh, taas on päivittäminen hiukan unohtunut. Kaikki ylimääräinen aika on vierähtänyt veneen kimpussa. Sähköhommat alkavat olla loppusuoralla. Seuraavaksi sitten polttoaineputkien, jäähdytysjärjestelmän ja pakoputkiston kimppuun. Polttoaineputket menevät uusiksi, jäähdytyssysteemiin tulee pikku muutoksia ja pakoputkea terästän äänenvaimentimella. Näistä myöhemmin. Moro.

23.5.2004

Eipä ole hetkeen aikaan tullut loruiltua. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei mitään olisi tapahtunut. Ei ole vaan ollut ylimääräistä energiaa. Nyt on kuitenkin kevättä rinnassa ja projekti etenee varmasti, joskin tuskallisen hitaasti. Pohjan kunnostus oli karmea jumppa. Raavin ensin kaikki vanhat tököttikerrokset pois maaliraapalla. Sitten hioin koko hoidon epäkeskokoneella. Sitten 3 kerrosta Hempel light primeriä pintaan. Nyt voi pohjan osalta huokaista. Myrkkymaalien veto sujui leikiten, sillä sen teki Ellu.
Alun perin konetilassa oli tarkoitus vaihtaa ainoastaan selvästi vaihdon tarpeessa olevat letkut ja putket, mutta ajattelin nyt laittaa nekin kaikki uusiksi, niin onpahan sitten huolettomat ajat edessä. Samoin revin irti akkukaapelit, jotka on helppo uusia nyt samalla, kun on tilaa.
Koneen noudin maanantaina Pajalta.
Koneen nosti lauantaina paikalleen Rainer Löfström kiroillen ankarasti veneen huojuntaa. Kone istahti paikalleen uusien tyynyjen varaan kuitenkin ilman hiertymiä tms. ongelmia. 
Ja kun kerran leikkiin olin ryhtynyt, niin päätin uusia yksin tein myös kaikki äänieristykset. Kunnollista eristysmateriaalia löytyi Meluton Oy:stä viime perjantaina, jolloin liike oli periaatteessa kiinni. Silti sain John Liljelundilta loistavaa palvelua kesken muiden kiireiden ja pääsin eristyshommiin ajallaan. 

27.3 ja 30.3.2004

Aloin värkätä uutta kojetaulua. Hain puukaupasta 20mm koivuvaneria, josta saa varmaan petsilakalla ihan kelvollisen näköisen. Ainoat reiät, jotka tässä vaiheessa maltoin tehdä, olivat etulasin puhallussuuttimille. Tarkoitus olisi pitää uusi taulu mahdollisimman siistinä ja upottaa siihen ainoastaan välttämättömät moottorinvalvontamittarit. Arin pajalla sattui olemaan joutilaita Perkinsin alkuperäisiä mittareita testitaulussa. Otin tarjouksen kiivaasti vastaan ja sahailin mittareille jo reiätkin. Nyt on haussa samaan sarjaan kuuluvat V ja A -mittarit.

9.3.2004

Käväisin Pajalla katsomassa, kuinka moottori jaksaa. Kansi näytti olevan hyvässä kunnossa ja selviävän kevyellä venttiilien hionnalla ja uusilla tiivisteillä. Sylinterinseinämät näyttivät myös hyviltä, mitään kiillottumia tai muuta epäilyttävää ei näkynyt, joskin hoonausjäljet olivat kokolailla kadonneet. Arvelivat, että alakertaan lienee turha kajota, koneella ei ole paljon käyttötuntejakaan takana ikäänsä nähden. Kytkin on jo kunnostettu siihen erikoistuneessa pajassa. Sovittiin, että kannen peruskunnostuksen ja suuttimien säädön lisäksi moottorille tehdään normaali kausihuolto.

7.3.2004

Kevättä pukkaa ja jotain olisi tarkoitus saada aikaiseksi. Huomenna menen katsomaan Pajalle koneen avaamista. Tänään taistelin piuhojen kanssa. Matolaatikko on perattu ja pian alkaa armottomat piuhasulkeiset. Koitan vetää parhaan taitoni mukaan sähköt niin, että seuraavakin omistaja tajuaa niistä jotain. 

3.12.2003

Jumppa on alkanut. Joku neropatti on joskus valanut koko kölin täyteen jos nyt ei betonilla, niin hieman sementillä terästetyllä hiekalla. Voi jummi jammi kun kolottaa selkää kun olen muutaman illan piikannut öljyistä kökköä pilssistä. Viisi sangollista kertynyt  tähän mennessä, ehkä vielä pari jäljellä. Jos mitään tarvetta lisäpainolle ylipäätään on, niin lyijy tms. helpommin siirreltävä / poistettava painolasti lienee rahtusen kätevämpi. Myös sähköprojekti on startannut. Aloitin poistamalla kojetaulun. Jatkan vetämällä uudet johtimet kulutuslaitteille. Keväämmällä sitten on kytkentäkiskojen, sulakkeiden ja sen sellaisten vuoro. Kerrottavaa riittänee talven mittaan tuosta purku / piuhanvetohommastakin.

22.11.2003

No niin. Nyt lähti deCoisasta kone irti. Toverini Marko saapui avustamaan proggiksessa. Yhtä ainuttakaan vastoinkäymistä ei kohdattu. Merkkasimme kaikki piuhat, ettei tarvitse keväällä ihmetellä. Kaikki pultit ja mutterit ym. härpäkkeet laitettiin omiin pahvimukeihinsa ja kylkiin kirjoitettiin, mistä osat ovat peräisin. Velipoika Sepe irrotti veneestä oven ja hoiti juoksevia asioita. Koko hommassa ei mennyt kahtakaan tuntia ja sitten vaan odoteltiin kuskia. Nosturiautonkuljettaja Rainer Löfström ajoi auton viereen ja tunki puomin veneeseen sisälle. Ilman ainuttakaan kolhua tai edes kosketusta kone (leveys 64 cm)  nousi ja tuli ulos oviaukosta (65 cm). Ammattimies on aina ammattimies. Kone laskettiin peräkärrylle ja sidottiin huolella. Mylly matkaa nyt purettavaksi, toivottavasti sisuskaluista ei paljastu mitään hälyttävää. Talven mittaan aion uusia sähköt ja monenlaista muutakin, siitä juttua piakkoin

17.11.2003

Huh huijaa. Eipä ole tullut syssyn mittaan paljoa tarinoitua. Vaan eipä noita ajotuntejakaan enää syys/lokakuussa paljon kertynyt, muutama hassu reissu. Sukellusmatkoja merelle kylläkin tyrkkäsi tämän tästä, mutta aluksena oli pääsääntöisesti jokin muu paatti. Veneen entinen omistaja toi Kotkasta satamatrailerin kuorma-autolla. Nyt 12.11.2003 deCoisa sitten vihdoin nostettiin ylös. Noston suoritti Kuljetus Parppei Kirkkonummelta mahtavalla nosturiautolla, joka olisi yskimättä nykäissyt vaikka 5 deCoisaa kerralla. Nyt, kun paatti on kuivalla maalla, alkaa hommat. Ensin lähtee moottori, seuraavaksi uusitaan sähköt. Moottoria aloin jo tuossa hieman irrotella. Marko Tampereelta saapuu apuun ensi lauantaiksi, ja silloin iltapäivällä koneen pitäisi jo kelliä kärrillä. Kone lähtee kunnostukseen, proggiksesta lisää sen edetessä...

31.8.2003

Sukellusreissut deCoisalla ovat jääneet viimeaikoina vähiin kun on tullut rampattua muiden kerhojen sukellusmatkoilla. Iltaisin olen usein puuhastellut paatilla ja saanut jotain aikaankin. Seinään värkkäsin kiikarikotelon ja nyt sitä tulee käytettyä useammin, kun esille ottaminen on nopeampaa. Laitoin myös uusiksi lattiamatot. Julkisten tilojen vahva, paloturvallinen mattomateriaali oli työlästä leikata, mutta lopputulokseen olen tyytyväinen. Paatti nuorentui silmissä. Keularuuman pilssipumppu meni myös uusiksi. Sahasin ruuman lattialevyyn 50 mm reiän ja asensin pumpun 50mm viemäriputken pätkään. Putken alapäähän kiinnitin sikaflexillä lavuaarin roskasihdin ja säädin pumpun alaosan n. 20 mm pohjasta. Isoja roskia ei toivoakseni pumppua pääse enää tukkimaan. Varsinainen jumppa oli vetää pumpulle sähköt kojetaululle kahden laipion läpi. En tiennytkään osaavani akrobatiaa...

30.7 - 5.8.2003

Päräytimme Ellin kanssa deCoisalla kohti Hankoa. Kahdelta yöllä saavuttiin Stora Brändön luonnonsatamaan ja aamulla kukon laulun aikaan matka jatkui kohti Hankoa, jonne saavuttiin klo 14. Hangossa oli myös tuttavia, joiden kanssa höpöteltiin ja käytiin uimassa. Seuraavana päivänä suuntasimme Alfredin hylylle sukeltamaan ja minä veuhkuissani hyppäsin jonkkaan puvun vetoketju auki. No, eipä ollut enää kuuma. Sukelluksen jälkeen väänsimme Wheeselistäni noin 10 litraa vettä. Seuraavana päivänä lähdettiin ihmettelemään Bengtskärin majakkaa, ja kiipesimme myös ylös tuikkukoppiin asti. Lämpöä ylhäällä oli noin 70 astetta, joten maisemien ihailu jäi melko vähäiseksi. Uimme hiet pois, laitoimme ruokaa ja läksimme puksuttelemaan kohti Rosalaa, jossa oltiin yö. Aamulla lähdettiin Kasnäsiin ostamaan virvoitusjuomia ja tuulen yltyessä ensimmäistä kertaa ajelimme hurjassa myötätuulessa melkein 9:ää solmua Taalintehtaalle, jossa syötiin taas ja kellittiin päikkärit. 

Illaksi ajeltiin Vänön saarelle, jossa sukellusseura Murenan samanniminen alus oli jo parkissa. Kiinnitimme Murenan kylkeen ja seikkailimme Vänön kappeliin katsomaan Alfredin hylyltä nostettua komeaa keulakuvaa. Aamulla kukonlaulun aikaan lähdimme kahdella veneellä kohti Ladogan hylkyä, jossa sukellettiin 30 minuuttia, jonka Murenan DM katsoi sopivaksi. Kotimatka alkoi vielä samana päivänä ja saunoimme ja yövyimme veneseuramme Meritien omistamassa Tammivalkamassa.  

16.7.2003

Uusi vesipumppu asennettu, kone käy kuin Buick. Lähdettiin yksin tein poikain kanssa sukeltamaan Coolaroolle taas kerran. Aivan uskomaton keli, aurinko paistoi täysillä ja lämpöä merelläkin ainakin 25 ja rapiat päälle. Gastina Pullo, Saippua, Vladi ja kippari ite.

15.7.2003

Vesipumpun metsästäminen osoittautui erittäin työlääksi tapaukseksi. Pumppu on niin vanha laippakiinnitteinen malli, että pelkäsin jo joutuvani sorvaamaan jollekin vastaavalle sovitteen kampiakselin hihnapyörään. Eilen kuitenkin tuntui lopulta tärppäävän ja (melkein) samanlainen pumppu löytyi Piikkiön Venevarustaja Oy:stä. Palvelu oli erinomaista, kaveri lähti illalla kotoaan verstaalle etsimään pumppua. Lupasi lähettää tänään Matkahuollolla. Nyt sitten toivotaan, että kaikki menee hyvin ja viikonloppuna päästään sukeltamaan.

12.7.2003

Riivatun vesipumppu on alkanut vuotaa turhan voimakkaasti. Olen kyllä asentanut konepilssiin pilssipumpun, mutta pakko tuo lienee irrottaa ja korjata. Proggis osoittautui hankalaksi, pumppu peijjooni oli suorastaan hitsautunut kiinni kampiakselin hihnapyörään. Maanantaiksi kaavaillut sukellusharjoitukset Nyströmin Petterin kanssa jäävät nyt sitten kai väliin, tai ainakaan tällä veneellä ei taideta mennä. Toivottavasti saan metsästettyä uuden pumpun tai varaosat vanhaan heti maanantaina.

11.7.2003

Sukellusreissua tyrkkää. De Coisa on osoittautunut oivalliseksi 4 hengen sukellustukialukseksi muutamin varauksin. Ensinnäkin keulakansi on liian matalalla kun keulassa häärää 4 ukkelia sukellusvarusteineen. Kovassa aallokossa ankkuroituna kannella lainehtii tyhjennysaukoista purskahteleva vesi. Ja osa vedestä lorisee sitten ruumaan. Asensin kyllä ruuman laipiolla erotettuun taimmaiseen osaan pilssipumpun, mutta nähtävästi sellainen täytyy laittaa keulaosaankin. No onpahan sitten pumppuja pitkin paattia. Niitä muita varauksia en nyt tähän hätään keksikään. Toissapäivänä käytiin Coolaroolla ja eilen hylkypuistossa, molemmat leppoisia iltasukelluskohteita. Aallokko Adolfilla oli melkoinen, mutta Timppa ja Heka halusivat matkustaa paluumatkan pärskeissä. Minä ja Lö Bullo jammailtiin sisätiloissa.

28.6.2003

Voi Jummi jammi mikä jumppa startin kanssa. Ongelmana oli ja on, että kylmänä starttaa mutta kuumana ei. Ajattelin vian olevan starttimoottorissa itsessään ja vein se korjaamolle. Korjasivatkin 190 eeron arvosta mutta ominaisuus on ja pysyy. Kyykin pylly pystyssä yhteensä 4 tuntia irrottaessani starttia ja kiinnittäessäni sitä takaisin (kellon hihna poikki, rystyset verillä, selkä jumissa ja melkoinen yleispotutus). On se ny kumma. Miksi kone ei starttaa ennen kuin se huilaa puoli tuntia?

23.6.2003

Jussireissu meni mallikkaasti. Pientä alkukitkaa aiheutti rikkinäinen VHF-antenni, mutta Monica Insalko Oy:stä toi meille Suomenojan satamaan uuden. Matkaan päästiin torstaina klo 20 paikkeilla ja yö ajettiin. Tammisaaressa totesimme juhannuksen olevan sielläkin. Keli oli vähän sitä ja tätä mutta ei kumminkaan hullumpi. Gastilla oli kivaa, Heino ja Masa polttelivat tupakkia. Parahiksi ennen matkaa veneen sisus ehti saada uudet kuosit pepunpehmikkeisiin. Ne ompeli Lempääläläinen Mauri Niemi, niin kuin sen Pelinkin vastaavat. Pelistä muuten kyllä täytyy laittaa juttua, on se niin kova peli. Ja luultavasti Näsijärven ainoa viiden metrin pikavene, josta löytyy verkkovirta, jääkaappi, tietokone ja nykyaikaiset satelliittipaikannuslaitteet, joita ilman ei toki Nässyllä pärjäsikään. No, pojat on poikia, niiden pitää värkätä. Mutta asiaan.

De Coisa on katsastettu A2-luokkaan, joten vettä pitemmällekin on lupa lähteä. 

19.06.2003

Jussi lähestyy ja edessä on vielä pikahinkkaus että kaikki toimii Tammisaareen ja takaisin. Ensimmäinen veneellä suoritettu sukellusmatka suuntautui Coolaroon hylylle Markon kanssa. Näkyvyyttä oli, eikä kelikään ollut huono. Todettiin, että kamat kannattaa nostattaa veneeseen keulasta ja kiivetä itse perästä. Meikäläisen 2 x 10/300 settiä heivatessa eteen tulee nimittäin hontelo olo. Ja aivan sama, onko setti selässä vai kannossa. 

Paatin varustusta on päivitetty uudella VHF:llä (+DSC), kaiulla, 2-luokan katsastusvarustuksella (uudet sammuttimet, raketit, liivejä, yms) ja kolmella sikspäkillä hätäkarhua niitä hetkiä varten kun rahanmeno alkaa kiukuttaa. Vene on siis katsastettu ja seuran perälippu hankittu. No, sanotaan nyt se uusi nimikin. Se on de Coisa. Viralliset kastajaiset ovat vielä edessä, joten nimeä en nyt tässä vaiheessa lihavoi.

*********************************************************************************

29.05.2003

On hinkattu. Veneeseen pesiytyi 1,3 kW invertteri. Keulapiikki on puhistettu ja kumivene koeajettu. Siellä se köllöttelee peräkannella. Yamaha lähti toisella nykäisyllä käymään - ja melkein käsistä.

*********************************************************************************

08.05.2003

Voi turkasen turkanen.

 Matka meni mainiosti, oli erinomainen gasti, Mutta loppumatkasta oli kaikentietävä kapteeni puikoissa. Joku tiesi sanoa, että pohjakosketus neitsytmatkalla tietää onnea. Toivottavasti. Matkalla  Kotkasta Espooseen West Endin kohdalla kolahti. Punaisia lateraaliviittoja näkyi edessä ja väylä näytti selvältä. Länsiaurinkoon tuijottaessani yksi hassusti pohjoisessa oleva vihreä lateraalimerkki olisi pitänyt kiertää. Saldona pari pientä naarmua köliraudassa. Tässä paikassa kuulemma kolisee useamminkin. Ainakin kuulin yhdestä Marinosta, joka ajoi samaan paikkaan riittävän lujaa jäädäkseen siihen ilmaan potkurit huristen... Nyt paatti on tukevasti Suomenojalla ja voi hyvin.

*********************************************************************************

16.04.2003

Vene maksettu. Tuntuu hyvältä, mutta pahalta. Vähän niin kuin silloin, kun on maksanut kauhean pinon laskuja ja rahaa jää juuri ja juuri jukurtin ja ruisleivän ostoon. Kaik on män't mutta eipähän olla ainakaan velkaa. Paitsi pankille. Mutta pankille kuuluukin olla velkaa. Nyt vähän jännittää, paljonko tuommoisen veneen pito tulee kustantamaan. Pakko se kai on jonKokinlainen budjettiraami kehittää, ettei mene överiksi. Kutkuttava ajatus joka tapauksessa on pienen, söpön hengitysilmakompressorin hankkiminen. Tuosta mieliteosta ja sen toteutumisaikataulusta raportoin sitten myöhemmin. Täältä tähän.  

*********************************************************************************

11.04.2003

No niin. Nyt on sitten kumivenekin. Kantavuus 250 kg, pituus jotain 250, varustettu 2 heppaisella Yamahalla. Saattaa olla hiukan pieni, mutta lienee kelvollinen ainakin kahdelle hengelle sukellusvekottimineen. Ja mahtuu paatin peräkannelle.. Saab oli aivan mahdottoman täynnä kun sinne oli sullottu kahdet tuplapullot, monta reppua, viikon reissun matkalaukku, makuupussi, täkki, paljon kaikkea ja sitten yksi perämoottori ja sitten se kumivene. Tänään olin Petterin IANTD allasharjoituksissa ja uimme aika paljon ilman maskia. Tämä sai silmät näyttämään rubiineilta vuorokaudeksi. Hengitä puhaltavasta regusta -harjoitteessa hävitin 90 baria tuplakympeistä alle kolmessa minuutissa, kyllä kitalaki tuulettui raikkaaksi. Sitten takaisin veneasiaan. Se kummivene on edelleen siellä autossa, kaikki muut varusteet on heivattu sisälle. Mutta tulihan kommentoitua tätäkin päivää niinkuin puhe oli. Ja miksi en samalla laittaisi vähän muutenkin päiväkirjaa; reissattu on. Työn puolesta ajomatka on suuntautunut täällä viikolla Helsingistä Hollolan, Savonlinnan, Kankaanpään ja Suomen parhaan jääkiekkokaupungin Tampereen kautta Kuortaneelle Kaatialan kaivokselle, takaisin Tampereelle ja sitten taas kotiin Espooseen. Että tätä. Kunhan jäät lähtee, laitetaan juttua. Se on aika liki.

*******************************************************************************